Lapset seurasivat mielenkiinnolla, kun sudenhahmoinen pilvi vyöryi taivaankantta pitkin kohti kalpeaa aurinkoa, joka kiihdytti tahtiaan kohti horisonttia. Aurinko ei kuitenkaan päässyt pakoon. Pilvisusi syöksyi sitä kohti ja valtava kita loksahti umpeen auringon ympärille. Ukkonen jyrähti ja taivas pimeni.
”Onpa tänään käsittämättömän ankea sää,” valitti Naksun isä myöhemmin Kymin äidille.
”Tosiaankin,” vastasi Kymin äiti. ”Aamulla näytti hyvältä, mutta kuulitko sen kamalan ukkosen jyrinän? Sen jälkeen onkin ollut pilkkopimeää.”
Naksu ja Kymi vilkaisivat toisiaan. Vanhemmat olivat naureskelleet heidän kertoessaan sudesta. Oli siis parasta vaieta myös kolmesta kiekuvasta kukosta, parkkipaikan peittäneestä tulva-aallosta ja vainajien kynsistä rakennetusta laivasta. Eivätköhän aikuiset huomaisi, kun jättiläiset saapuisivat.