Marketta istui rappukäytävässä päätään pidellen. Naapurin Sohvi tuli tutkimaan tilannetta.
”Pitääkö soittaa lanssi?”
”Joulusta tämä vain…”
”Iskikö stressi?”
”Laskin tarvitsevani aattona uunia vähintään kahdeksantoista tuntia. Lainasin Veikolta aikakonetta, paistoin kaikki putkeen ensi yönä ja olen aattoaamuna valmis.”
”Etkä sitten nukkunut?”
”Ja kun olin valvonut saman yön kolme kertaa peräkkäin, niin muistin, että piti vielä ostaa lohta.”
”Kalatiski oli päivällä yhtä helvettiä!”
”Ajattelin, että jos käyn pikaisesti ensi viikolla ostamassa ne kalat, niillä kuitenkin on vielä tällä viikolla kalastettua, ettei se katoa palatessa.”
Sohvi puisteli päätään.
”Joten nyt sinulla on vuosisadan aikamatkustuskrapula. Joka joulu sama juttu! Tule, niin keitän sinulle kahvit.”