Kellarikäytävältä kuului rämähdys. Armas-tonttu pudotti raahaamansa valtavan sekajätepussin ja riensi katsomaan. Käytävän mutkan takana Urho räpisteli lattialla kevätpesua kaipaavan polkupyörän alla. Armas tarttui rakkineeseen ja auttoi Urhon ylös.
”Koska tämä pandemia oikein loppuu?” manasi Urho. ”Minun perheeni ei jaksa tehdä enää mitään! Hyvä jos saavat mikroaterian lämmitettyä!”
”Sama meillä,” huokasi Armas. ”Mielellänihän minä niistä huolehdin, mutta työtä on niin kovin paljon, kun eivät enää lainkaan jaksa itse yrittää.”
”Yläkerran Pulmu muutti tallitontuksi Sipooseen,” puhisi Urho. ”Sanoi hevosenpaskan olevan helpompaa.”
”Jaksetaan vielä,” Armas rohkaisi. ”Kyllä ihmiset kevään mittaan piristyvät. Mökkikausikin alkaa! Saadaan täällä kaupungissa hengähtää. Kohta on maalaisserkkujen vuoro tarttua toimeen!”