Jälleen kerran joulukalenteri oli yön aikana ilmestynyt Pietin ja Minkan olohuoneen pöydälle.
Kaksi vuotta sitten kalenterin ensimmäisestä luukusta oli paljastunut jouluräyhä, joka pisti olohuoneen sekaisin. Viime vuonna viides luukku pölläytti ilmoille nokipilven, joka laskeutui mustiksi jalanjäljiksi sähkötakan eteen. Luukkuja ei voinut jättää avaamatta, sillä puolenyön saapuessa ne räjähtivät auki sellaisella voimalla, että naapureidenkin ikkunat helisivät.
”Mitä pahaa olemme tehneet ansaitaksemme tämän?” Minka voihkaisi raottaessaan luukkua varovasti.
Kun eriväriset marmeladikuulat olivat viimein lakanneet kierimästä ulos luukusta, Pieti kahlasi hakemaan lapiota ja jätesäkkiä. Sokerista tahmeat villasukat tarttuivat joka askeleella lattiaan.
”Ensi vuonna matkustetaan koko joulukuuksi ulkomaille”, hän uhosi aloittaessaan asunnon raivaamista joulukuntoon.