TE-toimiston virkailija hämmästyi, asiakas Riihelän astuessa sisään. Tulija oli kenties kyynärän mittainen parrakas harmaanuttu.
”Meillä on uusi asiakaspalvelumalli”, virkailija selitti. ”Tehdään teille yksilöllinen työnhakumahdollisuuskartoitus.”
Riihelä huokasi. ”Riihitonttuhan minä olen, mutta käyttävät tiloilla nykyään sähköisiä kuivureita. Eivät ne tonttua kaipaa.”
”Oletteko alanvaihtoa harkinnut?” virkailija tiedusteli. ”Joulutonttujen tarve ei liene vähentynyt?”
”Ennen aikaan oli tontuille rehellisiä töitä”, Riihelä totesi alistuneeseen sävyyn. Nykyään tarjotaan pelkkiä tarkkailutehtäviä.” Äkkiä hän kasvoi kaksinkertaiseen mittaan, ja käteen ilmestyi raskas kiuaskivi. ”Onkohan virkailija mahtanut olla kiltti?”
Virkailija painoi paniikkinappulaa. Vartija saapui onneksi tuossa tuokiossa ja otti tilanteen haltuun: ”Riihelä ottaa nyt ihan rauhallisesti. Mennäänpä yhdessä tutkimaan työnkuvia kansanperinnearkistosta.”