Meluisa joukko oikaisi puistikon läpi hyvässä laitamyötäisessä. Oli myöhäistä pikkujouluille, mutta talvipäivänseisauksen baarikierros oli mainio tapa purkaa joulustressiä.
Lumi oli taivuttanut kaksi puuta säihkyväksi portiksi. Seurue hoippui naureskellen valkoisen kaaren alitse. Toisella puolella he seisahtuivat hämmästyneinä katsomaan, kuinka valoa hohtavat keijut tanssivat maagisen aarnimetsän aukealla.
”Emme taida enää olla Kansasissa, Toto”, yksi baarikärpäsistä huokasi.
”Me ollaan Helsingissä, ja mun nimi on Tuukka”, hieman hitaammilla hoksottimilla varustettu juhlija sammalsi.
Talvinen kaupunki oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Kolmas illanviettäjä kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Hiljaa he jatkoivat matkaa syvemmälle lumottuun metsään.
***
”Poliisi ymmällään”, julistivat iltapäivälehtien lööpit seuraavina päivinä. Kadonneiden juhlijoiden arvoitus ei selviäisi koskaan.