”Tee tilaa!” Miisa komensi ja ryömi sängyn alle.
Vihertäväkarvainen hirviö teki parhaansa kootakseen raajansa niin, että Miisakin mahtuisi lastensängyn alle. Raatelukynnet välkähtelivät pimeässä.
”Mikä hätänä? Näitkö painajaista? Nythän on keskipäivä!” kyseli sikeästä unesta havahtunut mörkö.
”Äiti siivoaa”, Miisa selitti. ”Ja se vihaa siivoamista, niin se on myös kamalan kiukkuinen.”
”Miksi se sitten siivoaa?” mörkö tiedusteli.
”Joulu ei kuulemma tule, jos ei jynssää hammasharjalla jalkalistoja.”
Rauski pudisti päätään. ”Kuka sille on tuollaista väittänyt? Kamala vaiva, koko talo hyrskyn myrskyn, ja ylihuomenna on kaikki kuitenkin lahjapaperinriekaleissa ja nurkat täynnä uutta tavaraa.”
Miisa huokasi. ”Minusta ei ainakaan koskaan tule tuollaista aikuista”, hän lupasi.