Yhteiskunnan romahdus tapahtui lopulta nopeasti. Talvimyrsky pyyhkäisi sähköt mennessään, pelastuslaitos ylikuormittui ja jo valmiiksi joulustressin kourissa oleva kansa heittäytyi paniikkiryöstelemään.
Pönttilöillä oli kuitenkin rauhallista. Adventtikynttelikkö valaisi, liedelle viritetyn trangian päällä pulputti nokipannu. Asunnossa tuoksui kahvi.
Kyläilevä naapurinemäntä katseli ympärilleen.
”Eikös teillä olla huolissaan romahduksesta?”
”Mikäpä meillä ollessa”, vastasi isäntä. ”Teboililta löytyi Sinolia koko talven tarpeiksi ja kahvikin riittää kevääseen asti.”
Isäntä kaatoi kaikille kupilliset.
”Hetken aikaa näytti pahalta, meillähän on vain kahvipapuja varastossa”, hän jatkoi. ”Mutta rouva on näppärä! Muiden rynnätessä apteekkiin ja markettiin, hän kävi tuossa kotiseutumuseolla. Nyt meillä on villasukkia ja käsikäyttöinen kahvimylly. Kyllä näillä talven yli pärjätään!”