Laten tietoisuus palaili pätkittäin. Kenen idea oli pitää firman bileet keskiviikkona? Pikkujoulukausi kävi kunnon päälle. Päätä vihloi. Kun hän raotti silmiään, kirkkaana välkkyvä valo sai hänet voihkaisemaan. Korviin tuntui majoittuneen kokonainen rumpuryhmä.
Tottuneesti Late tarttui pinsetteihin ja alkoi nyppiä häiriön aiheuttajia tyhjään vesilasiin. Kulmakarvassa roikkuneella peikolla oli laserosoitin. Ohimon vihlonnan aiheutti pikkuruinen katupora, ja korvasta varisi rumpaleiden lisäksi puoli torvisoittokuntaa.
”Miksi kunnon hammaspeikot tuuraavat krapulakeijua?” Late ihmetteli.
”Sori siitä”, piipitti johtajapeikko. ”Taloudelliset realiteetit, ymmärräthän. Hammaspeikkojen keikkasesonki on vasta joulunpyhinä. Yksityiset hammaslääkäripäivystykset maksavat silloin hyvät provikat akuuttitapauksista.”
Late huokasi.
”Maksan satasen jos pysytte poissa loppukuun. Ja lupaan syödä jouluna paljon suklaata.”