Auringonlaskun jälkeen veli Andreas saapui kirjastoon tutkimaan, miksi veli Johannes ei ollut saapunut vesperiin. Ovella hän pysähtyi hämmentyneenä. Tähtikartat ja monimutkaiset laskelmat peittivät lattian, ja niiden välillä risteili lankoja, jotka oli kiinnitetty kallisarvoisiin papereihin sinettivahalla.
”Napier laski Ilmestyskirjan perusteella maailmanlopun tapahtuvan 1688, mutta näiden tähtikarttojen mukaan hän on erehtynyt lähes 340 vuodella”, Johannes selitti, silmät kuumeisesti kiiltäen. ”Laadin mundaanihoroskoopin. Katso tulevan vuosituhannen alkua! Sotia, nälänhätää, kulkutauteja!”
Veli Andreas auttoi Johanneksen lattialta.
”Muistathan, rakas veli, että Herran päivä saapuu kuin varas yöllä”, hän sanoi lempeästi. ”Vaikka olisit oikeassa, aikaa on vuosisatoja. Sinä tarvitset yrttilikööriä ja hyvät yöunet. Laskelmasi ovat täällä huomennakin.”