”Meidän on lakattava ostamasta kirjoja!” Senja valitti kirjamessujen jälkeen.
Lundian levyt olivat keskeltä notkolla ja koko komeus nitisi ja natisi uhkaavasti, kun Kikka tunki vähän liian paksua opusta kirjariviin. Viimein kirja upposi hyllyyn, mutta samalla hyllyn päädyssä ollut pokkari singahti puoliväliin olohuonetta kuin katapultilla viskattuna.
”Entä jos kirjat eivät riitä talven yli?” Kikka vitsaili. ”Miten sitten suu pannaan?”
***
Kolme kuukautta myöhemmin, istuessaan postapokalyptisen savuavilla raunioilla kinastelemassa siitä, oliko 90-luvun Grisham parempi nuotionsytyke kuin Arto Paasilinna, molemmat myönsivät, että kirjashoppailu oli sittenkin ollut hyvästä. Senja kääri sätkän vanhasta kirkkoraamatusta repäistyyn ohueen sivuun.
”Kotimaisten pienkustantamoiden spekulatiivista fiktiota ei sitten polteta”, hän huokaisi.