Lauluryhmässä oli syyskaudella työstetty haastavaa ohjelmistoa. Vuoden viimeisellä tapaamiskerralla päätettiin rentoutua laulamalla joululauluja.
”Käypä tänne, emme pelkää”, lauloivat naisäänet.
Ennen miesäänten vastausta ovi kävi. Sisään astui karvalakkinen harmaanuttuinen partasuu, loskaa lapikkaistaan lattialle kopistellen. Hahmo nojasi raskaaseen sauvaan. Sen liikkuessa eivät kilisseet kulkuset, vaan kolisivat raskaat lehmänkellot.
”Oliko asiaa?” hahmo murahti.
Se antoi katseensa kiertää tukevan keski-ikäisiä laulajia.
”Kilttejä lapsia täällä ei ainakaan ole. Vaan onko tarjota pukille viinaryyppyä?”
Altto kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Pukki otti kunnon tujauksen, nauroi remakasti ja poistui ovet paukkuen. Altto sulki taskumatin korkin ja kohtasi punastuen muun ryhmän katseet.
”Mitä? Eihän tätä joulunaikaa kukaan selvin päin kestä!”