Kategoria: Raapale

Julkaistu

Myyntitykki

Palvelustyttö puisteli rouva Hollen untuvapeitteitä, jotta maan päällä sataisi lunta. Suurta laukkua kantava pieni mies puhutteli häntä.

”Onko rouva kotona?”

Holle-muorikin tuli ihmettelemään, millä asialla vieras liikkui.

Mies avasi laukkunsa.

”Kuulin, että te vielä käytätte untuvapieluksia. Se ei kuulkaa ole enää laisinkaan tätä päivää! Painakaa kokeeksi päänne tälle viskoelastaanimateriaalista valmistetulle tyynylle, eikö tuekin mukavasti? Entä peitteiden ravistelu, jotta untuvat asettuisivat? Meidän tekninen kuitutäytteemme pysyy tukevasti paikoillaan, ja patentoidut lämpösolut tallentavat lämpöä kuumalla ja vapauttavat kylmällä. Nukkumalämpötila on aina juuri sopiva!”

Holle-muori päätyi uudistamaan petinsä täysin, palvelustyttö raahasi untuvat vintille varastoon, ja maan päällä ilmatieteen laitokset selittivät lumisten talvien loppua ilmastonmuutoksella.

Julkaistu

Ritaritar

Maanantaina ennen itsenäisyyspäivää äiti sai leijonavaakunalla sinetöidyn kirjeen.

”Mikä se on?” ihmettelivät Varpu ja Virta.

”Tämä on presidentin kansliasta,” selitti äiti. ”Minulle on myönnetty ritarikunnan merkki.”

”Vau! Saatko nyt haarniskan ja peitsen ja hevosen?” lapset pohtivat.

”Mihin ne mahtuisivat?” nauroi äiti.

Tiistaina kuriiri soitti ovikelloa. Nokkakärryllä perille kärrätty paketti oli painava ja kolisi. Haarniskan mukana toimitettiin opaskirjanen vaakunaväreistä.

Keskiviikkona toimitettu peitsi oli neljä metriä pitkä. Se täytyi nostaa asuntoon parvekkeen kautta, koska eteinen oli liian ahdas.

Kun paašipoika torstaina soitti ovikelloa komea sotaratsu mukanaan, äiti ei edes hämmästynyt.

”Auta minulle haarniska päälle,” hän huokaisi. ”Ostarilta soitettiin. Siellä on kuulemma lohikäärme.”

Julkaistu

Tonttuovi

Adventtina äiti askarteli Hillalle tonttuoven. Seuraavina päivinä Hilla selitti innoissaan, miten tonttu oli laittanut ovelle joulukoristeita.

”Hauskaa, miten Hilla on innostunut tonttuleikkiin,” äiti tuumi.

Eräänä iltana palohälytin soi. Kun äiti riensi katsomaan, tonttuoven edessä paloi kaksi pikkuruista jätkänkynttilää. Sammutettuaan ne, äiti huomasi koristeet. Mustaa glitteriä, pääkallonmuotoisia joulupalloja, kuollutta tonttua esittävä figuuri. Oveen oli ilmestynyt kolmipäistä koiraa esittävä ”Täällä vartioin minä” -kyltti.

Kiukkuisesti äiti koputti oveen. Kun se aukesi, huoneeseen tulvahti rikinkatkua. Ulos kurkisti pieni demoni, jolla oli päässään tonttulakki.

Äidin suu loksahti auki. Demoni puolestaan ei jäänyt sanattomaksi:

”Oletko itse yrittänyt löytää riivaajan duunia nykymaailmassa? Tonttuna sentään on aina kausihommia.”

Julkaistu

Jouluräyhä

Pieti ja Minka katsoivat olohuoneen pöydälle yön aikana salaperäisesti ilmestynyttä joulukalenteria. Se oli kaunis, joulukuusen muotoinen lokerikko, jonka jokaiseen luukkuun oli maalattu kuusenkoriste ja numero. Tähteen oli kultaisella glittervärillä piirretty vuosiluku 2020.

”Uskaltaakohan tuota avata?” pohti Minka. ”Mitä hyvää voi seurata vuoden 2020 yllätysjoulukalenterista?”

”Sehän selviää kokeilemalla,” totesi Pieti. ”Ei siellä mitään hajupommia pahempaa voi olla.”

Pieti raotti varovasti lokeroa numero yksi. Sisältä kuului kikatus, ja sitten laatikko paiskautui voimalla irti kalenterista. Pieni kiusanhenki mellasti pyörremyrskyn lailla huoneessa pudotellen kirjoja ja koriste-esineitä. Jälkeensä se jätti punaista, hopeista ja kultaista kimallenauhaa.

Minka painoi otsansa pöydän pintaan.

”Olisihan se pitänyt arvata. Jouluräyhä.”

Julkaistu

Keijut

Kaksi surkean näköistä keijua istui siivet lerpallaan katukiveyksen reunalla ja katseli autioitunutta keskustaa, jota kylmä sade piiskasi.

Kolmas, paljon hyväntuulisempi keiju lennähti kaksikon vierelle.

”Miksi noin mustalla mielellä?” se kysyi. ”Mitä keijuja te olette?”

”Krapulakeijuja,” ensimmäinen keiju huokasi.

”Parasta pikkujouluaikaa, ja ihmiset ovat pistäneet baarit kiinni. Järjestävät vain etäjuhlia. Ei tanssia yötä myöten eikä liikaa viinaa firman piikkiin,” toinen valitteli.

”Minulla on tiedossa tosi hyvät kotibileet. Laulavat karaokea ja availevat skumppapulloja keittiöveitsellä! Keittokomerossa juovat vuorotellen viskiä kasarista, kun lasit ovat loppu.”

Synkeät keijut piristyivät, ravistelivat siipensä ja lähtivät tulokkaan matkaan.

”Oletko sinäkin krapula-alalla?”

Tulokas hymyili leveästi. ”Ei. Minä olen koronakeiju.”

Julkaistu

Kolme toivomusta

Kymmenennen päivän kohdalla karanteeni kävi niin tylsäksi, että ryhdyin siivoamaan ullakkoa. Syvältä vuosikymmenten aikana kertyneiden romukasojen takaa löysin iso-isoisäni merimiesarkun. Arkussa oli monenlaista merkillistä tavaraa: haalistunut höyhen, meren kohinaa soittava näkinkenkä ja vuosien tummentama messinkilamppu.

Hieroin lamppua helmaani. Siitä pölähti savupilvi, jonka keskellä oli yskivä ja kiroileva hahmo.

”Älä murjota,” maanittelin. ”Eikö minulle kuuluisi kolme toivomusta, kun vapautin sinut lampusta?”

”No, olkoon sitten,” henki murahti.

”Haluan pois täältä! Jonnekin ulkomaille. Ja sitten tahdon kokea seikkailuja. Ja rikastua!”

Henki nauraa käkätti ja napsautti sormiaan.

***

Ohjatessani pikavenettä Seinellä ranskan kruununjalokivet laukussani ja santarmit perässäni totesin, että oikeastaan karanteenissa tylsistyminen oli sangen mukavaa.

Julkaistu

Tiedote kapteenilta

Hyvät vanhemmat!

Matka Marsiin on pitkä, ja lapsillanne on paljon opittavaa ennen laskeutumista. Ilokseni voin kertoa, että opettaja Davidovna tulee toipumaan täysin, mutta olen katsonut parhaaksi jatkaa hänen sairauslomaansa. Emme ole saaneet selville, kuka murtautui hänen terveystietoihinsa ja ohjelmoi hänen ruokareplikaattorinsa monistamaan maapähkinäproteiinia. Ilmoittakaa lapsillenne, että mikäli syyllinen ilmoittautuu, hän saa välittömästi paikan tietoturvaosastollamme.

Tehtävämme on taata lasten opetus matkan aikana. Arvostamme oppilaiden oma-aloitteisuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Opetustekoälyn manipuloiminen väärillä virheilmoituksilla on kuitenkin oppimisen kannalta haitallista. Tällä hetkellä se potee vakavaa masennusta ja pyrkii ylipuhumaan navigaatiotekoälyä ohjaamaan meidät Aurinkoon.

Muistutattehan lapsillenne, että aluksen putkasta ei saa yhteyttä virtuaalipeliluolaan.

Yhteistyöterveisin,

kapteeni Edwards

Julkaistu

Retkikunta

”Retkikuntamme galaksin sivuhaaraan on tehnyt löydön. Erästä keltaista kääpiötä ympäröivän järjestelmän kolmannella planeetalla on jäänteitä jopa varhaiseen avaruusaikaan ennen tuhoutumistaan edenneestä sivilisaatiosta. Olen saanut tutkijoiden ensimmäisen raportin planeetan pinnalta.”

”Hieno uutinen, kapteeni Xarxs! Tiedeyhteisömme tärkein kysymys on, auttaako tämä selvittämään älyllisen elämän salaperäisen leikkurin luonnetta. Tietoinen tekoäly, ilmastonmuutos, ydinsota… Mistä on kyse?”

”Ksenoklimatologimme mukaan planeetan ilmastossa on jäämiä kasvihuonepäästöistä, mutta ei kuitenkaan katastrofaalisia määriä. Arkeologiemme mielestä nämä olennot ovat uhrautuneet jonkinlaisessa uskonnollisessa joukkohurmoksessa. Kaikki löytämämme olentojen jäänteet ovat asumusten raunioissa keskellä eräänlaisia pyhiä esineitä.”

”Niinkö? Millaisia?” ”Ohuisiin öljypohjaisiin polymeereihin käärittyjä pehmeitä selluloosakuitukääröjä. Analysoimme niiden pintakuviointeja. Kenties kyseessä ovat pyhät kirjoitukset.”

Julkaistu

Satunnaiskohtaaminen

”Väisty, paholainen, tai lumottu miekkani leikkaa lihaasi!” Nainen oli korkeasta iästään huolimatta ryhdikäs. Hänen lumivalkeat hiuksensa kehystivät kasvoja hentona pilvenä.

”Pidättele niitä, Hertta! Loitsu on juuri valmis!” Naisen takana kyyristeli mustaviittainen hahmo, joka sekoitti jotain kirkkaansinistä ja keltaista, kunnes lasikannun neste pyörteili myrkynvihreänä.

”Laittakaa se bofferi pois, rouva Virtanen! Herra Koskela, mitä olemme puhuneet niistä vesi-ilmapalloista.” Kaksi hoitajaa lähestyi vanhuksia kädet rauhoittavasti esillä.

”Hyökkäykseen!” Hertta karjaisi.

***

Puoli tuntia myöhemmin Mika ja Nasima istuivat hoitajien taukohuoneessa. Nasima painoi päässään olevaa kuhmua kylmäpakkauksella ja Mika yritti puhdistaa vesiväritahraista pukuaan. He katsoivat toisiaan päitään pudistellen.

”Mikä meihin meni, kun suostuimme töihin larppaajien vanhainkotiin?”

Julkaistu

Kevätpäiväntasaus

”Ylös sieltä!” Silmun ovea jyskytettiin niin, että yksiö kaikui. Silmu yritti tukkia korvansa tyynyllään. Vastarinta oli kuitenkin turhaa. Avain rapisi lukossa ja Talvi pelmahti sisään. Hän kiskaisi peiton Silmun päältä ja leväytti ikkunanverhot auki. Tomuhiukkaset tanssivat sisään virtaavassa auringonpaisteessa.

Silmu tavoitteli peittoaan takaisin. ”Minua nukuttaa!”

Talvi nauroi. Hänen sininen glitterluomivärinsä oli levinnyt ja valkoisesta minimekosta irtoili paljetteja. Silmu nousi. ”Sinä olet humalassa!”

”Täällä oli tylsää, matkustin Turkkiin!” Talvi vajosi sohvalle, kääriytyi peittoon ja oli kohta sikeässä unessa. Silmu huokaisi. Hän, Suvi ja Syksy paiskivat ylitöitä minkä kerkesivät. Jonkun olisi pian kanneltava Talvesta äidille. Jumalat tiesivät, mitä Gaia tästäkin sotkusta sanoisi.