Nikolaos selaili papereitaan. Sitten hän katsoi sarvipäistä hahmoa ankarasti.
”Krampusnacht lähestyy. Olen saanut palautetta huolestuneilta vanhemmilta.”
Krampus kohautti olkapäitään.
”Minkä minä sille mahdan, etteivät saa jälkikasvuaan kuriin.”
”Ruumiilliseen kuritukseen suhtaudutaan aina vain tiukemmin. Ei enää vitsoja!”
”Vien sitten hiilenpaloja kaikille ärsyttäville kakaroille. Ei armoa, eikä mitään lahjuksia!”
Nikolaos rykäisi.
”Meidän täytyy myös lopettaa hiilen käyttö. Se ei sovi ympäristövastuuohjelmaamme.”
”Pari palaa hiiltä per lapsiperhe ei heilauta hiilipäästöjämme mihinkään!”
”Unohdat takkojen pienhiukkaspäästöt.”
”Enkö enää saa sulloa lapsia säkkiinikään?”
Nikolaos hieroi ohimoitaan.
”Täytyyhän meille joku pelote jättää. Mutta vain kaikkein pahimmat kauhukakarat!”
Krampus virnisti.
”Onnistuu. Eiköhän tästäkin kaikesta huolimatta kunnon Krampusnacht saada.”