Avainsana: raapale

Julkaistu

Raportti

Myöhään tiistain 20.12. vastaisena yönä rikostutkijat Kettu ja Kaivanto olivat vapaailtanaan ulkona, kun he kiinnittivät huomiota valoilmiöön kujalla. Kiirehtiessään katsomaan he löysivät kaksi enkeliä, jotka olivat riistämässä mukaansa tuulensuojaan hakeutunutta lasta. Enkelit pakenivat lentäen, mutta rikostutkijat saivat pelastettua hypotermiaan vaipuneen lapsen ja toimittivat tämän sairaalaan.

Lapsen todettiin olevan puutteellisesti puettu ja nälkiintynyt. Hänen käsissään oli palovammoja. Kun lasta pystyttiin kuulemaan, selvisi, että hänet oli pakotettu tulitikkujen myyntityöhön. Hän oli pyrkinyt lämmittelemään tikkuja polttamalla.

Kiitämme ripeitä rikostutkijoita. Koska tapauksessa on syytä epäillä useita lastensuojelurikoksia, tarvitsemme virka-apua. Toivomme kyseisten rikostutkijoiden olevan käytettävissä.

Satumaan lastensuojelu, päivystävä sosiaalityöntekijä Karhu. Tiedoksi, Satumaan poliisi, johtaja Korppi.

Julkaistu

Pesäpäivät

Aurinko käpertyi viinilasi kädessään sohvannurkkaan, kääriytyi pehmeään vilttiin ja valmistautui nauttimaan Temptation Solar System Linnunradan finaalijaksosta.

Joku jyskytti ovea. ”Eikö olisi jo aika nousta?” Aamu vaati.

”Minä vietän nyt pesäpäiviä”, Aurinko totesi. ”Palataan asiaan joulun jälkeen.”

”Pesäpäivät alkavat vasta ylihuomenna!” Aamu protestoi. ”Nyt ylös ja töihin sieltä!”

”Anna kuun hoitaa kuumottamiset.”

”Puolikuu oli viime viikolla”, Aamu parkaisi. ”Nyt ollaan hädin tuskin sirpissä, ja kohta on uusikuu!”

”Tein ylitöitä koko kesän, aina oli joku paikka helteillä korvennettavana. Saatte nyt pärjätä pari päivää ilman minua”, Aurinko vastasi määrätietoisesti, napautti telkkaristaan ääniä kovemmalle ja keskittyi nauttimaan ihanasta realitydraamasta. Ehtisi sitä paistaa ensi viikollakin.

Julkaistu

Jouluna Jumala syntyi

Korvatunturilla kävi kova kuhina. Joulun deadlinet jo painoivat hurjaa vauhtia päälle, ja Joulumuorilla oli lisäksi vielä arvokas ja harvinainen kahvivieras. Muorin lämmin tupa oli hiljainen saareke kiireen keskellä, eivätkä pirttipöydän ääressä kahvittelevat rouvat antaneet kurkistelevien tonttujen häiritä itseään.

Maria, Jumalan äiti, huokasi syvään, kun tuli rätisi tuvan uunissa ja kahvikuppi lämmitti palelevia käsiä. Joulumuorikin oli laskenut kutimen käsistään ja nautti hetkestä. Hiljaa he jutustelivat monenlaista nähneiden naisten asioita, välillä naurahtaen, välillä silmäkulmiaan pyyhkien.

Lopulta kahvit oli juotu ja Maria alkoi hieman haluttomasti tehdä lähtöä. Silloin Joulumuori teki ehdotuksen, joka sai Marian kasvot säteilemään hänen sädekehäänsäkin kirkkaammin: ”Eiköhän mennä vielä saunaan!”

Julkaistu

Väärinymmärrys

Kissa värjötteli aidalla hartiat kyyryssä, häntä kiedottuna lämmikkeeksi tassujen ympärille.

”Miksi et ole sisällä takkatulen lämmössä?” naapurin koira haukahti.

”Raahasivat minut niskavilloista pihalle”, kissa tuhahti.

”Kamalaa!” koira vinkaisi myötätuntoisesti.

”En ymmärrä, mikä niihin meni”, kissa sanoi. ”Ne puunasivat ja sohivat imurilla päiväkausia. Rauhalliset kissanpäivät olivat muisto vain. Sitten ne hyvittelivät minua tuomalla sisään uuden kiipeilypuun. Ripustivat sen vielä täyteen lelujakin. Oli hopeista pörröistä nauhaa ja kauniin kiiltäviä palloja. Olin jo valmis antamaan niille anteeksi, mutta annas olla, kun yritin mennä leikkimään. Kamala huuto ja mekastus!”

Kissa ja koira kääntyivät yhdessä katsomaan joulukoristeltua ikkunaa. ”Ihmiset”, koira huokasi. ”Ei niitä opi ymmärtämään.”

Julkaistu

Vatsanväänteitä

Grýla istui lääkärin odotushuoneessa voihkien ja vatsaansa pidellen. Hurjan näköinen jättiläismäinen peikkomuori oli hädin tuskin mahtunut ovesta sisään, ja tuolirivi natisi pahaenteisesti hänen allaan.

Tohtori tuli hoitajan noutamana odotushuoneeseen outoa potilasta katsomaan ja tutki pahoinvoivan Grýlan siinä paikassa.

”Ei mitään hätää”, lääkäri totesi. ”Tämä vaikuttaa pahalta närästyskohtaukselta. Oletteko syönyt jotain raskasta ruokaa viime aikoina?”

”Sitä tavallista”, Grýla totesi. ”Mureita lapsukaisia, ei mitään epätavallista!” ”Tiedättekö te kuinka paljon lisäaineita ja ympäristömyrkkyjä lapsissa on nykyään? Rasvaakin on paljon aiempaa enemmän!” tohtori puuskahti. ”Jatkossa syötte korkeintaan yhden hoikan lapsen viikossa. Kirjoitan teille närästyslääkettä ja ruokavalio-ohjeet, niin kyllä te tästä vaivasta pian eroon pääsette!”

Julkaistu

Toiveunta

”Esi-isät olisivat voineet valita aurinkoisemman maan!” Maikku huokasi.

”Kankkoset lähtevät taas jouluksi Kanarialle”, Hessu totesi.

”Jos olisin yhtä rikas kuin Kankkoset niin lähtisin jonnekin trooppisille saarille”, Maikku haaveili. Sielunsa silmin hän näki Barbadoksen valkoiset hiekkarannat.

Seuraavana aamuna Maikku könysi puoliunessa pedistä, kiskoi päälleen joulukuun keleihin sopivat kerrokset villaa ja Gore-Texiä ja hiippaili hiljaa ulos ovesta, ettei herättäisi Hessua. Yritys oli kuitenkin turha, sillä Hessu heräsi hänen kirkaisuunsa.

”Saatiin sitten se etelänmatka”, Hessu totesi kiirehdittyään kerrostalon rappukäytävän tilalle ilmestyneelle bungalowin terassille. Maikku lysähti aurinkotuoliin ja katsoi lasinkirkasta merta. ”Täytynee ilmoittaa pomolle, että olen tänään etätöissä. Olettaen, että kännykässä on toiveunissa kenttää.”

Julkaistu

Joulubooli

Hillevi oli luvannut valmistaa jouluboolin Marttayhdistyksen pikkujouluihin ja maustaa sen salaisella makusiirapillaan.

Inkiväärin kohdalla tuli tenkkapoo. Keittiöstä ei löytynyt yhtään tuoretta palasta. Kun ei muutakaan keksinyt, Hillevi kipaisi naapuriin soittamaan Marketan ovikelloa.

Marketta ei avannut, mutta Hillevi kaivoi avaimen kynnysmaton alta. Keittiöstä löytyikin inkivääri, joskin kummallisen muotoinen, lähes ihmishahmoinen. Tuntui oudolta silpaista irti pätkä otuksen jalasta. Kotona Hillevi viimeisteli siirapin ja sekoitteli boolin. Mainiota siitä tulikin, vaikka yllättävän vahvaa.

Tapahtumarikkaiden pikkujoulujen jälkeen Martat välttelivät toisiaan, eikä juhlien aistillisista tapahtumista koskaan puhuttu. Marketta puolestaan huomasi, että palanen hänen alruunaansa puuttui. Huvittuneena hän silitteli jalkapuolta hahmoa. Jatkossa hän osaisi piilottaa noituustarvikkeensa paremmin.

Julkaistu

Uudelle uralle

TE-toimiston virkailija hämmästyi, asiakas Riihelän astuessa sisään. Tulija oli kenties kyynärän mittainen parrakas harmaanuttu.

”Meillä on uusi asiakaspalvelumalli”, virkailija selitti. ”Tehdään teille yksilöllinen työnhakumahdollisuuskartoitus.”

Riihelä huokasi. ”Riihitonttuhan minä olen, mutta käyttävät tiloilla nykyään sähköisiä kuivureita. Eivät ne tonttua kaipaa.”

”Oletteko alanvaihtoa harkinnut?” virkailija tiedusteli. ”Joulutonttujen tarve ei liene vähentynyt?”

”Ennen aikaan oli tontuille rehellisiä töitä”, Riihelä totesi alistuneeseen sävyyn. Nykyään tarjotaan pelkkiä tarkkailutehtäviä.” Äkkiä hän kasvoi kaksinkertaiseen mittaan, ja käteen ilmestyi raskas kiuaskivi. ”Onkohan virkailija mahtanut olla kiltti?”

Virkailija painoi paniikkinappulaa. Vartija saapui onneksi tuossa tuokiossa ja otti tilanteen haltuun: ”Riihelä ottaa nyt ihan rauhallisesti. Mennäänpä yhdessä tutkimaan työnkuvia kansanperinnearkistosta.”

Julkaistu

Suklaarasia

Salajoulupukki-lahjarinki oli joulunodotuksen kohokohta. Kuisma lähetti lahjottavalleen possukynttilöitä, luksusteetä ja itse neulotut villasukat.

Kun Kuisma haki oman salaisen joulupukkinsa lähetyksen postista, pahvilaatikosta paljastui pehmeä myssy, kanelikahvia sekä tuiki tuntemattoman suklaatehtaan artesaanisuklaarasia. Rasian kannessa komeili konvehtilajitelman nimi: Makea Unelma.

Suklaarasian sisäkannen konvehtikuvaukset houkuttivat nauttimaan. Kauniisti muotoillut konvehdit kaikissa suklaan sävyissä saivat veden herahtamaan kielelle. Huolellisesti Kuisma valitsi ensimmäisen makupalan, puraisi – ja pettyi. Konvehti oli täytetty vaaleanpunaisella mansikkaesanssin makuisella mönjällä. Kuisma maistoi konvehtia toisensa perään. Kaikissa oli sama kammottava täyte.

Pettyneenä Kuisma etsi valmistajan yhteystietoja voidakseen valittaa tuotevirheestä. Lopulta hän löysi rasian pohjalta pienen kortin.

”Unelma-suklaa. Sillä haaveet ovat aina todellisuutta kauniimpia.”

Julkaistu

Kiireapulainen

Haastattelijatonttu katsoi haastateltavaa kuonosta hännänpäähän.

”Sinä siis haet postiporon työtehtäviin Korvatunturin tonttupostissa?”

”Näin on! Liikun hyvin pehmeässäkin lumessa. Ja tunnen tämän seudun, olen asunut täällä koko ikäni. Postiporon työtehtävät sopisivat minulle hyvin.”

”Et kuitenkaan itse ole poro?” tonttu tiedusteli, vaikka kysymys kenties olikin Korvatunturin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjeen vastainen.

”Ei, mutta minulla on poroista paljon kokemusta!” Haastateltavan hymy paljasti rivin teräviä hampaita, mutta hengityksessä löyhkäsi raato.

”Työtä tehdään paitsi yksin, myös valjakossa. Luuletko tulevasi toimeen muiden ajokkaiden kanssa?”

”Mitä enemmän poroja sen parempi! No, koska voin aloittaa?”

Haastattelija hymyili väkinäisesti. ” Me otamme lähiaikoina yhteyttä ja kerromme valinnoista. Kiitos haastattelusta… Ahma.”