Nenä-sielunäyte

Maanantaiaamuna Pena heräsi huonovointisena ja varasi ajan koronatestiin. Seuraavana päivänä puhelin soi. ”Tartuntatautijäljityksestä päivää! Kävit antamassa nenä-sielunäytteen.”

”Koronatestissä kävin,” sanoi Pena. ”Onko minulla tartunta?”

”Ei toki,” rauhoitteli tartuntatautijäljittäjä. ”Koronavirusnäyte oli negatiivinen. Mutta niin oli myös sielunäyte.”

”Sielunäyte?” parahti Pena. ”Mitä pelleilyä tämä on? Minä olen vakaumuksellinen ateisti!”

”Myös residuaaliset jäämät näkyvät labroissa,” selitti jäljittäjä. ”Negatiivinen tulos on vakava asia. Onko sinulla todettu anemiaa tai matalaa ferritiinipitoisuutta? Onko suvussasi vampirismia? Kenties hämmästyttävää sukunäköä vanhoissa valokuvissa?”

”Siskontyttö näyttää aivan iso-isotädin lapsuuskuvilta,” myönsi Pena.

”Selvä juttu,” sanoi jäljittäjä. ”Erikoishoitoyksikkö hakee sinut pimeän tultua. Vältä valkosipulia ja suoraa auringonvaloa. Kyllä me sinut kuntoon hoidamme!”

Kesälomasuunnitelmia

”Kohta on kesä ja päästään taas käymään Möttösten maalla!”

”Mitä hienoa siinä työleirissä on?” tuhahti Masa.

”Uusia perunoita ja tilliä suoraan kasvimaasta,” haaveili Miisa.

”Kasvimaan kitkemistä. Ja Möttösen muori suuttui viimeksi, kun kitkin vahingossa porkkanan taimet rikkaruohoina,” vastasi Masa.            

”Lapsista ulkohuussi on hauska!”

”Aina kun me tullaan sinne, sattuu olemaan aika tyhjentää huussi. Eikä Möttösen vaari jaksa lapioida.”

Miisa empi jo hieman, kunnes keksi vastineen. ”Lapset rakastava rantaa! Puljaavat siellä aamusta iltaan!”

”Jonkun täytyy vahtia vieressä koko ajan,” totesi Masa. ”Valurautapannun kanssa. Viime kesänä Näkki meinasi viedä Miion, ennen kuin ehdit mojauttaa sitä.”

Miisa huokasi. ”Mitä jos mentäisiin sittenkin Legolandiin?”

Sudenpennut

Luimistellen ja toistensa katseita vältellen sudenpennut istuivat partiokolon sohvilla. Akela käveli hermostuneena edestakaisin.

”Oletteko nähneet tämän? Mitä sanottavaa teillä on?”

Akela heilutti kädessään iltapäivälehteä. ”SADOITTAIN SUSIHAVAINTOJA HELSINGISSÄ!” huusi lööppi.

Ella kohotti kätensä. ”Meidänhän piti suorittaa niitä luontojälkiä.”

”Ja me haluttiin harjoitella jäljittämistä!” selitti Kaisla. ”Niin minä muutuin ja sitten Ella ja Kaapo yrittivät jäljittää minut!”

Akela hieroi kasvojaan. ”Ihan hyvin ajateltu,” hän myönsi. ”Mutta muistatteko, että sanoin, että harjoitellaan jäljittämistä sitten Nuuksiossa? Katsokaa, millainen hässäkkä susihavainnoista syntyy täällä kaupungissa!”

Sudenpennut näyttivät noloilta.

”Ei hätä ole tämän näköinen,” akela huokasi. ”Me kaikki opimme tästä jotain. Harjoitellaan lisää muodonmuutoksia sitten yhdessä vappuleirillä!”

Ohjeistus

Onnittelut, kansalainen! Olet saanut Pfizer-BionTechin Comirnaty -rokotteen. Rokote suojaa sinua SARS-CoV-2 -viruksen aiheuttamaa COVID-19 -tautia vastaan. Lisäksi rokotteen sisältämä 5G-nanosiru parantaa käytössäsi olevia langattomia tiedonsiirtoyhteyksiä. Teemme yhteistyötä Suomen suurimpien mobiilioperaattoreiden kanssa. Tarkista operaattorisi kotisivuilta, voitko rokotteen johdosta päivittää matkapuhelinliittymäsi.

Rokotteella saattaa olla sivuvaikutuksia. Lämmönnousu ja mahdollinen paikallinen ihon kuumotus, kutina tai punoitus johtuu nanosirun aktivoitumisvärähtelyistä ja menee ohi alle vuorokaudessa. 5G-säteilyn käynnistyminen saattaa puolestaan aiheuttaa lievää päänsärkyä. Oireet ovat tavallisempia kivirakennuksissa, joissa rakenteet estävät langattomia signaaleja. Ensiapuna siirtyminen ulkotiloihin voi lievittää oireita.

Erittäin harvinaisena sivuvaikutuksena esiintyy billgatesmia. Mikäli koet äkillistä halua lahjoittaa miljoonia AIDS-rokotetutkimukseen tai malarian hävittämiseen, ota yhteyttä terveydenhuoltoon.

Täystyöllistys

Kellarikäytävältä kuului rämähdys. Armas-tonttu pudotti raahaamansa valtavan sekajätepussin ja riensi katsomaan. Käytävän mutkan takana Urho räpisteli lattialla kevätpesua kaipaavan polkupyörän alla. Armas tarttui rakkineeseen ja auttoi Urhon ylös.

”Koska tämä pandemia oikein loppuu?” manasi Urho. ”Minun perheeni ei jaksa tehdä enää mitään! Hyvä jos saavat mikroaterian lämmitettyä!”

”Sama meillä,” huokasi Armas. ”Mielellänihän minä niistä huolehdin, mutta työtä on niin kovin paljon, kun eivät enää lainkaan jaksa itse yrittää.”

”Yläkerran Pulmu muutti tallitontuksi Sipooseen,” puhisi Urho. ”Sanoi hevosenpaskan olevan helpompaa.”

”Jaksetaan vielä,” Armas rohkaisi. ”Kyllä ihmiset kevään mittaan piristyvät. Mökkikausikin alkaa! Saadaan täällä kaupungissa hengähtää. Kohta on maalaisserkkujen vuoro tarttua toimeen!”

Hätätilanne

”Yksiyksikaksi. Millainen hätätilanne on kyseessä?”

”Meillä on teini etäkoulussa. Se tuli äsken pirteän ja reippaan näköisenä olohuoneeseen ja sanoi menevänsä ulos. Ei minkäänlaista löntystelyä tai murinaa!”

”Varmistitteko, ettei kyseessä ole koulutehtävä? Ulkoliikuntatehtävät ovat aivan normaaleja, vaikka reippaus kuulostaakin vähän hälyttävältä.”

”Ihan kuulemma muuten vaan, kun aurinko paistaa! Mittasin siltä kuumeen, mutta normaalilämpöiseltä se vaikuttaa. Tietysti tarkistettiin sen huone, että olisiko vaikka huumeista kyse, mutta sieltä löytyi vain puolikas keksipaketti ja tyhjä murokulho.”

”Ottakaa ihan rauhallisesti ja menkää vaikka mukaan pihalle, jos teini välttämättä vielä haluaa ulos. Kyseessä saattaa olla vain kevätkohtaus, mutta hyvä se on tarkistaa! Minä laitan ensihoitoyksikön tulemaan.”

Takatalvi

Räntäsade piiskasi lohdutonta harmaanruskeaa maisemaa.

”Tulisit esiin,” Kevät maanitteli Aurinkoa, joka oli koonnut eteensä paksun pilvimuurin.

”Enkä!” Aurinko kivahti ja ravisti pilvistä uuden pöllähdyksen märkiä hiutaleita.

”Mikä sinulle nyt tuli?” Kevät kysyi. ”Sinähän paistoit niin kauniisti viime viikollakin!”

”Ramppikuume iski,” Aurinko myönsi lopulta. ”Olisi pitänyt pääsiäisaamuna tanssia taivaalla. Ajattelin kaikkia tuijottavia ihmisiä, enkä sitten uskaltanutkaan.” Aurinko kuulosti itkuiselta. ”Miten minä koskaan kehtaan enää tulla esiin? Tämä on kamalan noloa!”

Kevät muotoili pilven reunasta pehmoisen nenäliinan ja ojensi sen Auringolle.

”Pyyhi silmät ja niistä nenäsi. Ihmiset ovat jo unohtaneet koko pääsiäisen ja odottavat nyt vappua. Äläkä sure räntäsadetta, se vähentää katupölyä!”

Pääsiäispulma

”Päivystävä pappi, kuinka voin auttaa?”

”Henkka tässä moi. Että kun nyt on tää pandemia, niin koskeeko rajoitukset myös kirkkoa?”

”Koskevat toki. Meidänkin seurakuntamme striimaa jumalanpalveluksia. Kuvausjärjestelyt hoidetaan niin, ettei koskaan ole yli kuutta ihmistä samassa tilassa. Ehtoolliselle pääsee kyllä, messun jälkeen pappi on kirkolla paikalla yksittäisiä kävijöitä varten. ”

”Tota, kiitos paljon.”

Henkka sulki puhelimen ja kääntyi sohvalla istuvan vieraan puoleen.

”Kyllä se pappi sanoi, että kirkkokin noudattaa kokoontumisrajoituksia kun on pandemia. Niin että sun pitää nyt mennä ilmestymään jonnekin muualle.”

Jeesus näytti surulliselta.

”Mene Kainuuseen,” Henkka lohdutti. ”Siellä on vähemmän väkeä ja tartuntoja. Tule käymään täällä taas vaikka juhannuksena.”

Tehtävä

”Teillä oli yksi tehtävä!” mylvi sadanpäämies. Rufus, Felix ja Valerius siirtelivät hermostuneesti jalkojaan toisiaan pälyillen.

”Pölvästit! Annoitte niiden pahuksen kapinallisten varastaa ruumiin!”

”Tuota, sadanpäämies…” aloitti Rufus.

”Vaiti, ääliö! Entä tuo öljypullo sitten! Otitteko te lahjuksia?”

”Mutta…” yritti Felix.

”Ei mitään selityksiä! Raippoja teille on tiedossa! Pahempaakin jos käy ilmi, että veljeilitte kapinallisten kanssa!”

”Katsokaa!” Valerius osoitti sadanpäämiehen olan yli.

”Luuletteko te, että minä menen noin ikivanhaan lankaan! Ilmoittautukaa kasarmille. Pääsette loppuvuodeksi pesemään käymälöitä!”

Sadanpäämies marssi tiehensä vilkaisemattakaan tyhjää hautaluolaa päin. Ovena olleen kiven päällä istuva enkeli virnisti ja näytti sotilaille pitkää nenää ennen kuin levitti siipensä ja suuntasi takaisin taivaaseen.

Noituuksia

Lempi ja Hertta istuivat kerrostalopihassa, Hertta piippua poltellen ja Lempi luudanvarteensa nojaillen.

Kolmannen kerroksen parvekkeelta lensi ruosteinen talikko. Se iski kipinää osuessaan pihatiehen ja yksi piikeistä katkesi.

Pohjakerroksen asunnosta kuului huutoa. Nummen nuori rouva hätisti täysikasvuisen sian ulos pation ovesta. Viidennessä kerroksessa Koististen ikkunaa vasten räpiköi kana. Pian kaukaisuudesta kuului hälytysajoneuvojen ääniä.

Hertta otti piipun suustaan. ”Enkös minä sanonut! Ei täällä kannata trullata. Vaan Eetla on niin itsepäinen, että varmaankin yritti lypsää Koististen kissan, kun ei lehmää löytänyt.”

”Kerätään Lyytin kappaleet kiveykseltä ennen kuin ajavat yli,” huokasi Lempi. ”Eetla ja Aukusta hoitakoot itsensä pois löytöeläintalosta. Mennään me markettiin puhkomaan maitotölkkejä.”