Avainsana: raapale

Julkaistu

Tapaus Joulumaa

Kaivanto tuijotti glögilasiaan.

”Mikä painaa?” kysyi Kettu.

”Neljä yötä jouluun, ja meillä on putkassa iso mies itse.”

”Joulupukki?”

Kaivanto nyökkäsi.

”Muistatko sen Raipen, joka jengeineen majailee sillan alla?”

”Viimeksi eilen pidätin ne. Olivat ryöstelleet jouluruokia.”

”Kysyin siltä sen puuttuvasta jalasta. Meni kuulemma porovaljakko-onnettomuudessa. Puolentoista vuorokauden mittaisen työvuoron lopulla. Sai potkut. Onnettomuus hidasti joulukirjelähetystä. Kale me toimitettiin akuuttipsykiatrialle. Se ei itse puhu, mutta Raipen mukaan se oli duunissa ’Mustalla osastolla’. Tontut tarkkailevat meitä, ne tarkkailevat tonttuja. Osaston keinovalikoima on kuin CIA:lla Guantanamossa. Kale romahti ja sai kenkää. Ihmiskauppaosasto selvittää Korvatunturin tonttutyövoimakartellia.”

Kettu huokaisi.

”Vodkaglögi minullekin,” hän tilasi. ”Iisisti sen glögin kanssa.”

Julkaistu

Tip tap

Resuinen tonttujoukko hiipi esiin sillan alta. Raipen harmaiden housujen vasen lahje oli vedetty solmulle polven kohdalle. Peran korvia lämmitti puiston kulmalta maasta löytynyt punainen lapsen rukkanen. Kale höpötti hiljaa itsekseen, katse suunnattuna johonkin sellaiseen, jota muut eivät nähneet.

Harva enää ymmärsi jättää tontulle porraspieleen puurolautasta. Erään talon kohdalla Raipe valpastui.

”Katsokaa, pojat!”

Olohuoneen ikkunasta näkyi sähkökynttilöiden loisteessa juhla-aterian tähteitä notkuva pöytä. Tuuletusikkuna oli unohtunut raolleen. Vikkelästi tontut kiipesivät sisään ja pikavauhtia pöydälle. Tänä yönä he saisivat syödä kyllikseen!

***

Aamulla perheellä oli ihmettelemistä. Kaikki ruuantähteet oli syöty, joululiina oli täynnä peukalonpään kokoisia likaisia saappaanjälkiä, ja tuuletuksesta huolimatta olohuoneessa lemusi vanha viina.

Julkaistu

Väärinkäsitys

Eräänä sateisena iltana kerrostalon pihalta alkoi säteillä kirkasta valoa ja kuulua niin kaunista laulua, että levottomimmatkin lapset vaikenivat. Kolmannen kerroksen kärttyisän mummon poskelle vierähti kyynel.

Kun asukkaat kiirehtivät ikkunoihin, parvekkeille ja rohkeimmat pihalle asti katsomaan ja kuuntelemaan, he näkivät kirkasta valoa loistavan enkelin, jonka taustalla taivaallinen kuoro lauloi:

”Kunnia Herran, maassa nyt rauha…”

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja lähestyi enkeliä.

”Flashmobit ovat tietysti muotia, mutta entä maskit ja turvavälit?”

Enkeli katseli hämmentyneenä ympärilleen.

”Te ette varmaankaan ole paimen?”

Puheenjohtaja pudisti päätään. Enkeli huokaisi.

”Taisimme kääntyä väärään suuntaan Nikean konsiilin kohdalla. Pahoittelemme häiriötä.”

Sitten enkeli kääntyi kohti kuoroaan.

”Tulkaa, pojat. Meitä odotetaan Betlehemissä.”

Julkaistu

Saunapulmia

Juuri ennen joulua Kankkosten sauna lakkasi toimimasta. Sähkökiuas paukkui, lämmitti saunan liian kuumaksi tai sammui viidessäkymmenessä asteessa. Paikalle kutsutun sähköasentajan mukaan kaikki kytkennät olivat kunnossa.

Vihdoin vanha talonmies tuli tutkimaan tilannetta.

”Ette kai te ole kuivanneet saunassa pyykkejä tai varastoineet siellä tavaraa?”

Nolostellen Kankkoset myönsivät, että lapsiperhearjessa näin tuli tehtyä.

”Saunatonttu on suuttunut. Jos mielitte tänä vuonna joulusaunaan, niin nyt kannattaa pestä sauna huolellisesti, mutta hiljaa ja metelöimättä. Lämmittäkää sitten sauna rauhassa ja saunokaa hartaudella. Jättäkää tontullekin löylyä ja puhdas löylyvesi, ja sulkekaa ovi, ettei lämpö karkaa. Ja avatkaa vaikka löylyhuoneen kulmaan tontulle pullo hyvää olutta. Eiköhän tonttu siitä lepy!”

Julkaistu

Pimeys

Lapset seurasivat mielenkiinnolla, kun sudenhahmoinen pilvi vyöryi taivaankantta pitkin kohti kalpeaa aurinkoa, joka kiihdytti tahtiaan kohti horisonttia. Aurinko ei kuitenkaan päässyt pakoon. Pilvisusi syöksyi sitä kohti ja valtava kita loksahti umpeen auringon ympärille. Ukkonen jyrähti ja taivas pimeni.

”Onpa tänään käsittämättömän ankea sää,” valitti Naksun isä myöhemmin Kymin äidille.

”Tosiaankin,” vastasi Kymin äiti. ”Aamulla näytti hyvältä, mutta kuulitko sen kamalan ukkosen jyrinän? Sen jälkeen onkin ollut pilkkopimeää.”

Naksu ja Kymi vilkaisivat toisiaan. Vanhemmat olivat naureskelleet heidän kertoessaan sudesta. Oli siis parasta vaieta myös kolmesta kiekuvasta kukosta, parkkipaikan peittäneestä tulva-aallosta ja vainajien kynsistä rakennetusta laivasta. Eivätköhän aikuiset huomaisi, kun jättiläiset saapuisivat.

Julkaistu

Kirje Joulupukille

Joulupukki rypisti otsaansa lukiessaan värikynillä piirustuspaperille tekstattua kirjettä.

”Rakas Joulupukki.

Me ollaan oltu tosi kilttejä joka vuosi, mutta silti tuot meille kerrastoja ja mummun neulomia villasukkia. Viime vuonna toivottiin äidin kämäisen Wiin tilalle Playstationia ja Resident Evil kakkosta. Toit meille muovailuvahaa ja Muuttuvan Labyrintin.

Nyt emme ota riskejä. Meillä on tarkkailijatonttusi. Ohessa lakki todisteeksi. Jos et jouluna tuo Playstation viitosta ja Call of Duty: Black Ops Cold Waria, tonttu kärsii.

Lassi ja Liisa”

Joulupukki ojensi kirjeen Korvaselle.

”En olisi uskonut, mutta tässä taitaa olla keikka Tretjakoville ja Turnerille. Ja aktivoi Cohen. Hänen taustastaan lienee hyötyä. Tämä kaksikko on kova pala.”

Julkaistu

Harjoittelijat

”Tämä tarkkailukeikka ei mennyt aivan putkeen,” totesi tarkkailutonttujen kouluttaja Korvanen.

Harjoittelija Tretjakov oikaisi ryhtinsä.

”Rouva kouluttaja, teimme parhaamme tiukassa tilanteessa. Kohteen huomattua meidät pyrimme eliminoimaan…”

”Tuo hullu olisi ampunut pikkulapsen,” kivahti harjoittelija Turner.

”Joten sinusta oli parempi taklata tiimitoverisi ja tehdä esikouluikäiselle ruumiintarkastus kätkettyjen aseiden varalta?” tiedusteli Korvanen viileästi. ”Entä harjoittelija Bond? Teitähän oli tehtävällä kolme.”

”Hän käyttäytyi asiattomasti kohteen isää kohtaan,” Tretjakov totesi jäykästi.

”Hän suuteli kohteen isää, nosti tämän käsivarsilleen ja kantoi sille naurettavalle urheiluautolleen,” Turner selitti.

Korvanen hieroi ohimoitaan.

”’Otetaan harjoittelijoita tiedustelupalveluista paikkaamaan työvoimapulaa, niillä on pohjakoulutus jo valmiiksi.’ Joulupukin parta! Uudelleenkouluttaisin mieluummin vaikka lapsia syöviä noita-akkoja.”

Julkaistu

Valon tuoja

Seurakuntatalolla kävi kova kuhina, kun Lucia-kulkue valmistautui vierailemaan joulukonsertissa. Alboja yritettiin vöillä kuroa pienikokoisimmille neidoille sopiviksi. Lucia-neidon mekko oli liian lyhyt, ja nyt nuorisotyöntekijä availi kovalla kiireellä helman taitetta. Joka vuosi vain tätä nimenomaista juhlaa varten eläkkeeltä takaisin töihin pistäytyvä vanha diakonissa sovitteli kynttiläkruunua neidon kutreille.

Äkkiä näkyi välähdys. Lucian ja tämän neitojen keskelle ilmestyi jumalattoman kaunis mies.

”Kaivattiinko täällä valon tuojaa?” mies kysyi hunajaa tihkuvalla äänellä. Hänen silmissään leiskuivat oranssit lieskat.

”Kukaan ei kutsunut sinua, tiehesi siitä!” diakonissa patisteli.

Lucifer näytti surkealta. Diakonissa heltyi.

”Annat nuorten nyt esiintyä rauhassa, mutta tule takaisin konsertin jälkeen, niin tarjoan sinulle kupillisen teetä.”

Julkaistu

Kriisitilanne

Joulukuussa Joulumuorin puikot kilisivät alati. Kävellessään hän tikutti sukkaa, puuropadan hämmentämisen lomassa syntyi sieviä vauvannuttuja, ja jopa unessa hänen sukkelat sormensa kutoivat kaulaliinaa. Tuon tuostakin lähettitonttu kävi hakemassa valmiita töitä pakkaamoon.

Eräänä päivänä Joulumuorin huoneesta kuului sellainen kirosanojen virta, että nuoremmat tontut pakenivat korvat punaisina. Rohkea emäntätonttu yritti mennä selvittämään, mistä oli kyse, mutta perääntyi, kun häntä pommitettiin lankakerillä.

Lopulta aputontut turvautuivat tonttutohtoriin, joka punaisine laukkuineen marssi Joulumuorin juttusille. Hetken kuluttua huoneen ovi raottui.

”Tänne tarvitaan kolmen millimetrin eebenpuiset pyöröpuikot, kahdeksankymmentä senttimetriä, hyvällä taipuisalla kaapelilla. Ja Joulupukille voisi vihjaista, että vaikka hänen askelensa onkin kepeä, kannattaa silti katsoa, mihin astuu.”

Julkaistu

Flunssa

”Miten meillä on nykyään koko ajan tällainen kaaos?” äiti ihmetteli päivällispöydässä. ”On uusi pölynimuri ja teräväkuivain. On kotityövuorot ja viikkorahabonukset. On siivouspäivät ja pyykkivuorot. Mikään ei auta!”

”Minä kuurasin eilen keittiön lattiasta kattoon,” huokasi isä, ”mutta tänään joka pinta on tahmea ja täynnä leivänmuruja.”

”Se johtuu siitä, että kotitonttu on kipeä!” sanoi Nonna.

”Sepä harmillista,” äiti totesi poissaolevasti.

Ruuan jälkeen Nipa ja Nonna kiirehtivät kurkistamaan lastenhuoneen piirongin laatikkoon. Laatikossa, Nipan neulomaan nukenvilttiin kääriytyneenä, ryttyisten paperinenäliinojen keskellä, kuorsasi käheän kuuloisesti valkopartainen tonttuvanhus.

”Mene pyytämään isältä lämmintä glögiä jälkiruuaksi,” komensi Nipa. ”Minä tiedän, missä äidin buranat ovat. Kyllä tonttu pian kuntoon saadaan!”