Unionnettomuus

Onnettomuus ei varsinaisesti ollut kenenkään syytä. Nukkumatin toimistolla oli kiireinen päivä, varastohylly oli kiikkerä ja harjoittelijalle oli annettu siirrettäväksi valtava rullakko. Kaikki auttoivat unensirpaleiden lakaisemisessa ja kokoon liimaamisessa.

***

”Näin kummallisia unia viime yönä,” sanoi Kata aamiaispöydässä. ”Ensin oli ihan normisettiä, menin töihin ja huomasin vasta siellä, että olin unohtanut pistää housut jalkaan. Kun pakenin vessaan, niin olinkin sitten äkkiä avaruusaluksen puikoissa ampumassa avaruuspiraatteja.”

Pike kohotti kulmakarvojaan. ”Minä olin viime yönä avaruuspoliisi, mutta juuri kun sain avaruuspiraatit tähtäimeen, löysin itseni teidän toimiston vessasta ilman housuja.”

”Perhanan koronteeni. Ollaan oltu yhdessä neljän seinän sisällä ihan liian kauan,” huokasi Kata. ”Otatko lisää kahvia?”

Möröntorjuntaa

”Mitä sä teit sille vihreälle mörölle?” kysyi Aksu.

”Se oli ihan helppo, siltä piti vaan leikata pää poikki,” selitti Ellu.

Vanhemmat kuuntelivat keskustelua hieman kauempana. ”Kamala, kun noiden lasten pelit on nykyään väkivaltaisia,” päivitteli Aksun isä Ellun äidille. ”Pitäisiköhän asentaa joku lapsilukko tietokoneeseen? Vai onko tuo joku kännykkäpeli?”

”Ei ne sen väkivaltaisempia ole kuin piirretyt meidän lapsuudessa,” sanoi Ellun äiti rauhoittavasti. ”Eikä yhtään sen realistisemman näköisiä.”

Aksu ja Ellu katsoivat toisiaan ja madalsivat ääntään vanhempien kuulumattomiin.

”Millä sä leikkasit?” Aksu kysyi.

”Lainasin äidin isoa kokkiveistä,” Ellu supisi. ”Ja piilotin ruumiin vaatehuoneeseen. Siellä on sellainen sotku, ettei äiti koskaan löydä sitä.”

Tiedote Nukkumatin toimiston asiakkaille

Nukkumatin toimisto luopuu Postin kuljetuspalveluiden käytöstä unientoimitustoiminnassaan mahdollisimman pian.

Koronapandemian johdosta siirsimme unitoimittajamme korvaaviin työtehtäviin ja ulkoistimme toimitukset Postin ns. postininjayksikölle. Yksikkö on tunnettu käynneistään, joita asiakas ei edes havaitse, mitä pidimme toimittajaa kilpailuttaessamme ensiarvoisen tärkeänä. Näin unien toimitus ei aiheuta asiakkaille minkäänlaista piristävää häiriötä.

Valitettavasti saamiemme reklamaatioiden määrä on viime kuukausina kasvanut moninkertaiseksi. Yleisiä jakeluvirheitä ovat esimerkiksi häiriöt, joissa unta ei toimiteta lainkaan, ei toimiteta koko yöksi tai toimitetaan väärälle vastaanottajalle. Lisäksi meillä on todisteita unista, jotka on toimitettu rikkonaisina.

Onneksi oma kuljetushenkilöstömme palaa halusta palata entisiin työtehtäviinsä. Pahoittelemme siirtymäkaudesta aiheutuvia häiriöitä ja pyrimme saavuttamaan normaalin palvelutason viimeistään toukokuussa!

Taparikollinen

Kettu tuijotti tuopin pohjaa kuin vastauksia etsien.

”Sait kuulemma sisäisen tutkinnan perääsi,” totesi Kaivanto.

”Pidätin Pupun,” huokasi Kettu.

”Annas kun arvaan,” sanoi Kaivanto. ”Lasten vaanimista ja paikkojen sotkemista? Joka vuosi sama juttu! Mutta eikös sen nyt pitäisi olla selvä homma, taparikollisen pidättäminen?”

”Suklaamunia muka!” tuhahti Kettu. ”Niinhän se aina sanoo! Vastasin sille, että se saa itse syödä ne ruskeat papanansa, jos kerrankin vielä saan sen kiinni jonkun päiväkodin pihalta.”

Kaivanto irvisti. ”Sehän meni hyvin. Nostiko Pupu metelin?”

”Huusi kuin hinaaja, vaati asianajajaa ja puhelua eläinoikeusasiamiehelle. Syytti minua vainosta ja pedon luonteesta. Päädyin palkattomalle pääsiäislomalle ja sain lähetteen vihanhallintakurssille. Ja ravitsemusterapiaan.”

Kriisitilanne

Joulukuussa Joulumuorin puikot kilisivät alati. Kävellessään hän tikutti sukkaa, puuropadan hämmentämisen lomassa syntyi sieviä vauvannuttuja, ja jopa unessa hänen sukkelat sormensa kutoivat kaulaliinaa. Tuon tuostakin lähettitonttu kävi hakemassa valmiita töitä pakkaamoon.

Eräänä päivänä Joulumuorin huoneesta kuului sellainen kirosanojen virta, että nuoremmat tontut pakenivat korvat punaisina. Rohkea emäntätonttu yritti mennä selvittämään, mistä oli kyse, mutta perääntyi, kun häntä pommitettiin lankakerillä.

Lopulta aputontut turvautuivat tonttutohtoriin, joka punaisine laukkuineen marssi Joulumuorin juttusille. Hetken kuluttua huoneen ovi raottui.

”Tänne tarvitaan kolmen millimetrin eebenpuiset pyöröpuikot, kahdeksankymmentä senttimetriä, hyvällä taipuisalla kaapelilla. Ja Joulupukille voisi vihjaista, että vaikka hänen askelensa onkin kepeä, kannattaa silti katsoa, mihin astuu.”

Flunssa

”Miten meillä on nykyään koko ajan tällainen kaaos?” äiti ihmetteli päivällispöydässä. ”On uusi pölynimuri ja teräväkuivain. On kotityövuorot ja viikkorahabonukset. On siivouspäivät ja pyykkivuorot. Mikään ei auta!”

”Minä kuurasin eilen keittiön lattiasta kattoon,” huokasi isä, ”mutta tänään joka pinta on tahmea ja täynnä leivänmuruja.”

”Se johtuu siitä, että kotitonttu on kipeä!” sanoi Nonna.

”Sepä harmillista,” äiti totesi poissaolevasti.

Ruuan jälkeen Nipa ja Nonna kiirehtivät kurkistamaan lastenhuoneen piirongin laatikkoon. Laatikossa, Nipan neulomaan nukenvilttiin kääriytyneenä, ryttyisten paperinenäliinojen keskellä, kuorsasi käheän kuuloisesti valkopartainen tonttuvanhus.

”Mene pyytämään isältä lämmintä glögiä jälkiruuaksi,” komensi Nipa. ”Minä tiedän, missä äidin buranat ovat. Kyllä tonttu pian kuntoon saadaan!”

Kausityöntekijä

”Voihan Petterin papanat,” manasi Korvatunturin päätallitonttu Poronen. ”Uusi aputonttu on aivan mahdoton. Tokka juoksi tunturiin kauhuissaan veren hajusta.”

”Käskin sen pestä lakkinsa,” tuhahti vaatehuoltaja Nuttu. ”Se sanoi, että lakin kuuluu olla verestä punainen! Ei edes tonttulakki, mikä lie villamyssy.”

”Ei sitä voi tarkkailijanakaan pitää,” ilmoitti päätarkkailija Hipsula. ”Ei aikomustakaan piilotella, ja se mojautti yhtä isää päähän. Siinä perheessä on hyvä joulu vaakalaudalla.”

Joulupukki huokaisi.

”Te tiedätte, millainen työvoimapula meillä tänä vuonna on. Puoli Tonttulaa karanteenissa! Brexit-pakolaiset olivat meille taivaan lahja. Brùnaidhit ja hobit ovat tonttumaisen ahkeria, kun virkapukuongelma selvisi. Lähettäkää punalakki teurastamolle, siellä se viihtyy. Kyllä meiltä jokaiselle töitä löytyy!”

Myyntitykki

Palvelustyttö puisteli rouva Hollen untuvapeitteitä, jotta maan päällä sataisi lunta. Suurta laukkua kantava pieni mies puhutteli häntä.

”Onko rouva kotona?”

Holle-muorikin tuli ihmettelemään, millä asialla vieras liikkui.

Mies avasi laukkunsa.

”Kuulin, että te vielä käytätte untuvapieluksia. Se ei kuulkaa ole enää laisinkaan tätä päivää! Painakaa kokeeksi päänne tälle viskoelastaanimateriaalista valmistetulle tyynylle, eikö tuekin mukavasti? Entä peitteiden ravistelu, jotta untuvat asettuisivat? Meidän tekninen kuitutäytteemme pysyy tukevasti paikoillaan, ja patentoidut lämpösolut tallentavat lämpöä kuumalla ja vapauttavat kylmällä. Nukkumalämpötila on aina juuri sopiva!”

Holle-muori päätyi uudistamaan petinsä täysin, palvelustyttö raahasi untuvat vintille varastoon, ja maan päällä ilmatieteen laitokset selittivät lumisten talvien loppua ilmastonmuutoksella.

Kolme toivomusta

Kymmenennen päivän kohdalla karanteeni kävi niin tylsäksi, että ryhdyin siivoamaan ullakkoa. Syvältä vuosikymmenten aikana kertyneiden romukasojen takaa löysin iso-isoisäni merimiesarkun. Arkussa oli monenlaista merkillistä tavaraa: haalistunut höyhen, meren kohinaa soittava näkinkenkä ja vuosien tummentama messinkilamppu.

Hieroin lamppua helmaani. Siitä pölähti savupilvi, jonka keskellä oli yskivä ja kiroileva hahmo.

”Älä murjota,” maanittelin. ”Eikö minulle kuuluisi kolme toivomusta, kun vapautin sinut lampusta?”

”No, olkoon sitten,” henki murahti.

”Haluan pois täältä! Jonnekin ulkomaille. Ja sitten tahdon kokea seikkailuja. Ja rikastua!”

Henki nauraa käkätti ja napsautti sormiaan.

***

Ohjatessani pikavenettä Seinellä ranskan kruununjalokivet laukussani ja santarmit perässäni totesin, että oikeastaan karanteenissa tylsistyminen oli sangen mukavaa.

Lasikengän tapaus

”Kossu. Raakana.” Kettu lysähti baaripöytään.

”Rankka päivä?” kysyi Kaivanto.

”Muistatko kauppiaanrouvan, jota taannoin epäiltiin miehensä murhasta? Tilanne siinä talossa eskaloitui tänään. Prinssin lasikenkäkiertue saapui…”

”Eikös rouvalla ollut kaksi pahansisuista tytärtä? Tappelu?”

”Pahempaa,” Kettu totesi syvään huokaisten. ”Äiti otti keritsimet ja leikkasi toiselta tytöltä isovarpaan poikki. Kun prinssin väki oli soittamassa meitä hätiin, niin eiköhän komerossa jyskytetty ovea. Rouva oli lukinnut tytärpuolensa rääsyissä ja likaisena kaappiin. Päästiin paikalle siinä vaiheessa, kun prinssi sovitti lasikenkää tytölle.”

”Siinäkö on uusi kuningattaremme?” Kettu pudisti päätään. ”Tyttö houraili haltiakummeista ja kurpitsavaunuista. Pääsi suoraan hoitoon, ja rouva putkaan. Ja minä käskin adjutantin asentaa prinssin puhelimeen Tinderin.”