Nenna kaatoi itselleen kahvia ja tavoitteli kauramaitotölkkiä jääkaapista. Tölkki oli liimautunut likaiseen hyllyyn, mutta irtosi yllättävän nopeasti Nennan nykäistessä sitä. Se kolahti ylähyllyyn, lipsahti Nennan kädestä, lensi kaaressa teoreettisen fysiikan laitoksen kahvihuoneen keittiönurkkauksen kivilaattalattialle ja jäi siihen pyörimään kuin hyrrä. Nenna tavoitteli tiskirättiä, mutta unohtui tuijottamaan. Tölkki jatkoi pyörimistä, mutta muovinen korkki ei vastoin odotuksia ollut napsahtanut auki.
”Näettekö tämän?” Nenna kysyi kahvittelevilta tutkijatovereiltaan. ”Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla kauramaitoroiskeiden peitossa.”
Kosmologian professori huokaisi.
”Todellisuussimulaatio horjuu tähän aikaan vuodesta. Emme tiedä miksi – hypoteesini on, että jyrkästi lisääntyvä Joulupukki-vakaumus sotkee normaalit prosessit. Ei huolta, loppiaiseen mennessä pääset taas kuuraamaan maitotahroja.”