Kirjailijaelämää
GlassAngel Games & Storiesin seuraava julkaisu, Tivoli-roolipeli, on nyt Mesenaatissa joukkorahoituksessa!
Rahoituskampanjaan pääset täältä: https://mesenaatti.me/2125/tivoli-roolipelin-julkaisu/
Siispä tervetuloa mukaan tukemaan suomalaista roolipelikulttuuria!
Koronaraapaleita-kokoelman Mesenaatti-joukkorahoituskampanja on päättynyt! Kampanja keräsi lopulta yli 3400 euroa, eli paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Olen aivan huikean innoissani siitä, että kirja etenee!
Olen tänään myös saanut nähtäväkseni ensimmäisiä kansiluonnoksia. Se tuntuu todella hienolta ja konkreettiselta! Odotan innolla sitä, että pääsen näyttämään valmiin kannen myös kaikille lukijoille.
En ole laskenut aivan tarkalleen kuinka monta kirjaa kampanjassa on myyty (koska osaan vastikkeista kuului useampi kirja, osaan puolestaan ainoastaan sähköinen versio), mutta näillä näkymin painosmääräksi tulee vaatimattomat 200 kappaletta. Mesenaattien lisäksi kirjaa toimitetaan mm. Kansalliskirjastolle, joka kerää vapaakappaleet kaikista Suomessa julkaistuista kirjoista. Lisäksi toivon, että lukijat rohkaistuisivat tekemään kirjastoille hankintapyyntöjä kirjasta – valtaosa kirjailijan työstä saamastani rahallisesta korvauksesta tulee lainauskorvauksista – joten haluan varata niitä pienen määrän vielä kotiin siltä varalta, että myyntiä tulee vielä.
Ensi viikolla huokaisen hiukan, ja sitten alan valmistella seuraavaa joukkorahoituskampanjaa. Koronaraapaleita -kokoelma oli sormiharjoitus, mutta nyt olisi tarkoitus saada julki pitkään työn alla ollut roolipeliprojektini Tivoli. Siitä lisää myöhemmin!
Onnettomuus ei varsinaisesti ollut kenenkään syytä. Nukkumatin toimistolla oli kiireinen päivä, varastohylly oli kiikkerä ja harjoittelijalle oli annettu siirrettäväksi valtava rullakko. Kaikki auttoivat unensirpaleiden lakaisemisessa ja kokoon liimaamisessa.
***
”Näin kummallisia unia viime yönä,” sanoi Kata aamiaispöydässä. ”Ensin oli ihan normisettiä, menin töihin ja huomasin vasta siellä, että olin unohtanut pistää housut jalkaan. Kun pakenin vessaan, niin olinkin sitten äkkiä avaruusaluksen puikoissa ampumassa avaruuspiraatteja.”
Pike kohotti kulmakarvojaan. ”Minä olin viime yönä avaruuspoliisi, mutta juuri kun sain avaruuspiraatit tähtäimeen, löysin itseni teidän toimiston vessasta ilman housuja.”
”Perhanan koronteeni. Ollaan oltu yhdessä neljän seinän sisällä ihan liian kauan,” huokasi Kata. ”Otatko lisää kahvia?”
”Poliisilla, mikä hätänä?”
”Minun autotalliini on murtauduttu.”
”Onko suurestakin vahingosta kyse? Voitte tehdä sähköisen rikosilmoituksen verkkosivujen kautta…”
”Mutta kun mitään ei ole viety!”
”Onko siellä ollut luvatonta oleskelua? Paikkojen sotkemista?”
”Siellä on siivottu! Työkalut on puunattu puhtaiksi ja lattiat pesty. Auto on hinkattu kiiltäväksi sekä ulkoa että sisältä ja tankkikin on täysi!”
”Ahaa! En usko, että tarvitaan rikosilmoitusta. Kuulostaa siltä, että teille on majoittunut autotallitonttu.”
”Mitä minä sille teen?”
”Antakaa tontun olla omissa oloissaan. Mutta kannattaa vähintäänkin isompina juhlapyhinä käytä jättämässä sille lahja. Perinteisesti tontut pitävät puurosta ja kotikaljasta, mutta nämä modernimmat yksilöt saattavat arvostaa Saarioisten mikropizzaa ja Lapin kultaa.”
”Mitä sä teit sille vihreälle mörölle?” kysyi Aksu.
”Se oli ihan helppo, siltä piti vaan leikata pää poikki,” selitti Ellu.
Vanhemmat kuuntelivat keskustelua hieman kauempana. ”Kamala, kun noiden lasten pelit on nykyään väkivaltaisia,” päivitteli Aksun isä Ellun äidille. ”Pitäisiköhän asentaa joku lapsilukko tietokoneeseen? Vai onko tuo joku kännykkäpeli?”
”Ei ne sen väkivaltaisempia ole kuin piirretyt meidän lapsuudessa,” sanoi Ellun äiti rauhoittavasti. ”Eikä yhtään sen realistisemman näköisiä.”
Aksu ja Ellu katsoivat toisiaan ja madalsivat ääntään vanhempien kuulumattomiin.
”Millä sä leikkasit?” Aksu kysyi.
”Lainasin äidin isoa kokkiveistä,” Ellu supisi. ”Ja piilotin ruumiin vaatehuoneeseen. Siellä on sellainen sotku, ettei äiti koskaan löydä sitä.”
”Tekninen tuki, kuinka voin auttaa?”
”Kaikki kodinkoneet reistailevat! Ensin tuli mikroaaltouunista savu ulos, sitten kahvinkeitin lakkasi keittämästä ja nyt leivänpaahdin polttaa leivät toiselta puolelta mustaksi.”
”Tarkistitteko mikroaaltouunista, että mikromenninkäisellä on tulitikkuja sytyttää savukone uudelleen?”
”Toki! Kahvinkeittimelle uhrasin parasta paahtoa, jota lähikaupalta sai ja leivänpaahtimen siirsin kauemmas ikkunasta, ettei se saa kylmää. Mutta mikään ei auta!”
”Kuulostaa kinkkiseltä. Kokeneempi kollega tuossa kysyy, oletteko viime aikoina muistanut jättää yöksi kotitontulle puuron lisäksi olutta? Tontut ovat olleet kovilla nyt kun niin moni ihminen on päivästä toiseen kotosalla.”
”Kiitos, minäpä kokeilen sitä! Mahtaako tontulle kelvata vehnäolut?”
”Suosittelen lageria. Ja vapuksi kannattaa käyttää tontullekin kotikaljaa!”
Menninkäinen paistatteli kevätauringossa. Pusikko kahahti ja reippaan näköinen terrieri ponkaisi aukiolle. Se haukahti menninkäistä kerran ja lopetti äkkiä.
”Anteeksi, kuvittelin sinua oravaksi.”
”Ei hätää,” sanoi menninkäinen. ”Mihin jätit ihmisesi?”
”Tuolta se tulee,” koira sanoi.
”Se ei taida olla oikein maastokoulutettu,” arveli menninkäinen.
”Ei, yrityksistäni huolimatta. Eilen se upposi nilkkojaan myöten suohon ja nyt ei meinaa päästä pienestä kuusikosta läpi.”
”Kamalasti se myös huutaa,” menninkäinen totesi.
”Kuvittelee pääsevänsä helpommalla. Mutta eihän se koskaan opi, jos palaan heti luokse!”
”Totta turiset,” sanoi menninkäinen. ”Tuolla mäenrinteellä on muuten tuoreita peuranpapanoita.”
”Kiitos!” koira huikkasi ja otti käpälät alleen juuri, kun hengästynyt koiranulkoiluttaja ehti aukiolle.
”Olet uutisissa!” huudahti Kerkko osoittaen nettiuutisotsikkoa ’Huutava pula puutarhatontuista ravistelee Britanniaa – tonttutoimitukset myöhässä Suezin laivatukoksen takia’.
”Orjakauppaa,” tuhahti Oswald. ”Eivät halua maksaa brittiläisille tontuille kunnon palkkaa, joten rahtaavat Kiinasta halpatyövoimaa. Ja vielä valittelevat toimitusketjujen vaikeuksia! Eivät sitä, että meikäläisiä on kuukausitolkulla jumissa rahtikontissa.”
”Kamalaa!” Kerkko kauhisteli. ”En tiennytkään, että teillä on asiat niin huonosti.”
”Olette täällä pohjolassa lintukodossa,” sanoi Oswald synkeästi. ”Työtänne arvostetaan ja teitä kunnioitetaan. Meillä nauretaan sammuneena makaavalle tai kusella olevalle tontulle!”
Kerkko pudisteli päätään. Oswald nousi, kiskoi päälleen Puutarhatonttujen vapautusrintama -hupparinsa ja suuntasi ovelle. ”Eivät naura enää kauan!” hän uhosi, vetäisi mustan lakin päähänsä ja katosi kevätyöhön.
Tepa levitti touhukkaasti lattialle sanomalehtiä, puutarhalapion, leikkurit ja kasan eri kokoisia ruukkuja.
”Taasko se riehuu?” voihkaisi nurkassa seisova jukkapalmu viereiselle traakkipuulle. ”Vastahan se viime keväänä kaivoi meidät kaikki ruukuista. Kauheaa ravistelua ja juurten repimistä!”
”Puhu omasta puolestasi,” mutisi iso viirivehka aivan liian pienestä ruukusta. ”Minä haron juurillani minkä ehdin, että pysyisin edes pystyssä.”
”Entä me sitten?” kysyi kimeä-ääninen keihäsanopinkieli. ”Katso miten paljon nuoria versoja meillä on, eihän tässä enää mahdu kasvamaan.”
”Rauhassa vaan,” sanoi vanha peikonlehti, joka oli kulkenut Tepan kanssa asunnosta toiseen. ”Se on tämä koronteeni. Kohta se taas unohtaa meidät viideksi vuodeksi. Saadaan kasvaa ihan kaikessa rauhassa keskenämme.”
Nukkumatin toimisto luopuu Postin kuljetuspalveluiden käytöstä unientoimitustoiminnassaan mahdollisimman pian.
Koronapandemian johdosta siirsimme unitoimittajamme korvaaviin työtehtäviin ja ulkoistimme toimitukset Postin ns. postininjayksikölle. Yksikkö on tunnettu käynneistään, joita asiakas ei edes havaitse, mitä pidimme toimittajaa kilpailuttaessamme ensiarvoisen tärkeänä. Näin unien toimitus ei aiheuta asiakkaille minkäänlaista piristävää häiriötä.
Valitettavasti saamiemme reklamaatioiden määrä on viime kuukausina kasvanut moninkertaiseksi. Yleisiä jakeluvirheitä ovat esimerkiksi häiriöt, joissa unta ei toimiteta lainkaan, ei toimiteta koko yöksi tai toimitetaan väärälle vastaanottajalle. Lisäksi meillä on todisteita unista, jotka on toimitettu rikkonaisina.
Onneksi oma kuljetushenkilöstömme palaa halusta palata entisiin työtehtäviinsä. Pahoittelemme siirtymäkaudesta aiheutuvia häiriöitä ja pyrimme saavuttamaan normaalin palvelutason viimeistään toukokuussa!