Tyttö, sinä olet tähti

”Pyysit lottovoittoa, minä järjestin lottovoiton.”

”Kaksi euroa! Ei sitä lasketa!”

”Sitten halusit asua linnassa.”

”En tarkoittanut vankilaa!”

Lampun henki huokaisi.

”Ihmiset. No, mikä on kolmas toiveesi?”

Miina kohotti katseensa kohti kalterien välistä pilkottavaa taivasta.

”Haluan, että kaikki näkevät ja tuntevat minut! Haluan olla tähti!”

Henki napsautti sormiaan. Hetken aikaa kaikki tosiaan näkivät ja tunsivat Miinan, mutta onneksi tuo hetki oli häviävän lyhyt. Maan kiertoradan kohdalle syntynyt uusi tähti suisti tietenkin koko aurinkokunnan kaaokseen: planeetat kiskoutuivat radaltaan ja Miina-tähden kuumuus ja painovoima alensivat Jupiterin hetkessä kaasujättiläisestä kiviseksi kiertolaiseksi.

Lampun höyrystyminen vapautti hengen, joka pudisti päätään katsoessaan hävitystä.

”Ihmiset. Aina sama juttu.”

Harrastuksen hinta

Lauluryhmässä oli syyskaudella työstetty haastavaa ohjelmistoa. Vuoden viimeisellä tapaamiskerralla päätettiin rentoutua laulamalla joululauluja.

”Käypä tänne, emme pelkää”, lauloivat naisäänet.

Ennen miesäänten vastausta ovi kävi. Sisään astui karvalakkinen harmaanuttuinen partasuu, loskaa lapikkaistaan lattialle kopistellen. Hahmo nojasi raskaaseen sauvaan. Sen liikkuessa eivät kilisseet kulkuset, vaan kolisivat raskaat lehmänkellot.

”Oliko asiaa?” hahmo murahti.

Se antoi katseensa kiertää tukevan keski-ikäisiä laulajia.

”Kilttejä lapsia täällä ei ainakaan ole. Vaan onko tarjota pukille viinaryyppyä?”

Altto kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Pukki otti kunnon tujauksen, nauroi remakasti ja poistui ovet paukkuen. Altto sulki taskumatin korkin ja kohtasi punastuen muun ryhmän katseet.

”Mitä? Eihän tätä joulunaikaa kukaan selvin päin kestä!”

Addiktio

Biokemian laitoksen pikkujoulupäivällisellä oli tarjolla maistuva joulubuffet.

”Täytyy ostaa kokoa suuremmat housut”, huokaisi professori. ”Eihän tätä voi olla santsaamatta.”

”Ehkä lantunviljelijöiden salaliitto on geenimanipuloinut juureksensa tuottamaan opioideja”, ehdotti kolmatta punaviinilasillistaan nauttiva tutkija.

Koko pöytä remahti nauramaan.

”Kirjoita artikkeli Journal of Negative Resultsiin”, hekotteli professori.

***

Vuotta myöhemmin ketään ei enää naurattanut. Aprillipäivän hupiartikkeliksi suunnitellusta tutkimuksesta oli tullut nelihenkinen tutkimusryhmä. Addiktiivisia aineita oli löytynyt paitsi lantusta myös porkkanasta, perunasta, punajuuresta ja bataatista. Viimeksi mainittu toi yhteyden USA:n liittovaltion leivissä työskenteleviin tutkijoihin, jotka tarkastelivat Kiitospäivän perinneruokia. Suojelupoliisin erikoisyksikkö turvasi nyt labran työoloja mahdollisilta Juuresjengin kostoiskuilta. Yhteisestä päätöksestä laitoksen tämän vuoden pikkujouluissa syötiin sushia.

Kirjashoppailuongelma

”Meidän on lakattava ostamasta kirjoja!” Senja valitti kirjamessujen jälkeen.

Lundian levyt olivat keskeltä notkolla ja koko komeus nitisi ja natisi uhkaavasti, kun Kikka tunki vähän liian paksua opusta kirjariviin. Viimein kirja upposi hyllyyn, mutta samalla hyllyn päädyssä ollut pokkari singahti puoliväliin olohuonetta kuin katapultilla viskattuna.

”Entä jos kirjat eivät riitä talven yli?” Kikka vitsaili. ”Miten sitten suu pannaan?”

***

Kolme kuukautta myöhemmin, istuessaan postapokalyptisen savuavilla raunioilla kinastelemassa siitä, oliko 90-luvun Grisham parempi nuotionsytyke kuin Arto Paasilinna, molemmat myönsivät, että kirjashoppailu oli sittenkin ollut hyvästä. Senja kääri sätkän vanhasta kirkkoraamatusta repäistyyn ohueen sivuun.

”Kotimaisten pienkustantamoiden spekulatiivista fiktiota ei sitten polteta”, hän huokaisi.

No onkos tullut kesä

Kauppakeskuksessa ei voinut olla huomaamatta, että joulu oli ovella. Tolppiin ja kaiteisiin oli kiedottu tummanvihreää ja kullanväristä kimallenauhaa. Kauppojen näyteikkunoissa oli toinen toistaan komeampia jouluasetelmia houkuttelemassa lahjashoppailijoita pehmeillä pyjamilla ja kauden hittileluilla. Kahvilat mainostivat glögiä ja joulumaustettuja erikoiskahveja. Keskusaukiolla nökötti joulupukin mökki, jossa joko itse pukki tai pukin muori kävi päivystämässä tasatunnein. Mökin katolle leijaili hiljalleen tekolunta. Käytävillä parveilevan ihmismassan hälinän taustalla soi kevyt joulupoppi.

Puistossa kauppakeskuksen ovien ulkopuolella lämmöstä hämmentyneet eteläeurooppalaiset jalopuut tekivät uutta lehteä. Joulukuun pimeässä illassa puhalsi lempeä, kostea tuuli ja tuoksui vasta leikattu nurmikko.

Puiston lavalla lauloi kirkasääninen lapsikuoro: ”No onkos tullut kesä jo talven keskelle…”

Strategiapalaveri

Nukkumatin pääkonttorilla vallitsi kireä tunnelma.

”Oikeutta unikumppaneille -kampanja on nyt etusivun uutinen. Unitilauksia perutaan tuhansittain.”

”Täytyyhän ihmisten nukkua!” Nukkumatti puuskahti. ”Siksi unibisnes kannattaa!”

”Lääkäriliitosta soitettiin”, PR-päällikkö jatkoi synkeänä. ”Lopettavat yhteistyön ja purkavat sopimamme unilääkesäännöstelyn. Uneen liittyvä monopoliasemamme on kuulemma laiton.”

”Voimmeko tehdä mitään?”

PR-päällikkö huokaisi.

”Työntekijöiden irtisanominen ja työllistäminen itsenäisinä unikumppaneina oli virhe. Ehdotan, että puramme sopimukset ja palkkaamme kaikki uudelleen työsuhteisina unilähetteinä.”

”Puramme sopimukset?” Talouspäällikön ilme kirkastui. ”Otetaan käyttöön Epicin myymä automaattinen unenohjausjärjestelmä. Voimme luopua unikumppaneista kokonaan!”

PR-päällikkö läväytti läppärinsä kiinni.

”Nyt riitti. Minä irtisanoudun. Tavoitatte minut jatkossa Oikeutta unikumppaneille -kampanjatoimistosta. Siellä saa sentään tehdä työtä, jolla on tarkoitus.”

Hiljaa, hiljaa

Ensihoitaja selvitteli uhrin tajunnan tasoa. Käsikellokuoron johtajan ääni oli järkytyksestä kimeä.

”…kahvilanpitäjä, mukava mies! Tarjosi meille viime vuonna glögitkin.”

”Kertokaa vain, mitä tapahtui”, poliisi rauhoitteli.

”Soitimme Kulkuset ja aloitimme Joulun kellot. Näin paikaltani kahvilaan, herra muuttui aina vain kiukkuisemman näköiseksi. Sitten hän pamautti tiskin auki, marssi tuohon…”

”Karjaisi että ’Minä teille kulkuset näytän!’ ja pudotti housunsa!” täydensi kirkassilmäinen eläkeläismummo osoittaen lattialla lojuvia farkkuja.

”Ja huusi, että jos ne joulun kellot vielä kerran kajahtavat, niin kajahtaa jotain muutakin…”

”Mojautti soittajaparkaa kellolla päähän!” jatkoi draamasta nauttiva mummo.

Poliisi huokaisi.

”Kiitos, tämä riittää. Tekninen tutkinta kerää housut talteen. Parempaa onnea teille seuraavaan esiintymiseen.”

Lepotauko

Talvimaisema oli huikaiseva. Taivas oli jäänsininen ja matalalta paistava aurinko sai puiden lumihuurteen loistamaan tuhansina timantteina. Jokainen uloshenkäys huurtui valkoiseksi pilveksi, jonka tuulenvire hajotti. Lisää höyryä nousi termoskannun mukista, jossa oli kuumaa kaakaota.

Välillä lumi narskahti jalan alla, kun hän vaihtoi asentoa. Joskus joku puu paukahti pakkasessa. Muuten päivä oli täysin äänetön. Heka huokaisi onnellisena kuunnellessaan siunattua hiljaisuutta.

Silloin virtuaalilasit napsahtivat pois päältä, ja Heka oli jälleen ummehtuneen takahuoneen loisteputkivalojen alla.

”Taukosi loppui”, sanoi Pirkko ja hamusi laseja. ”Minun vuoroni!”

Hekan suuntasi määrätietoisesti takaisin marketin humuun hyllyttämään joulusuklaita ja luuttuamaan lattioilta talvista kuraa. Seuraavan virtuaalitauon ansaitsemiseksi vaadittiin vain kaksitoista työtuntia!

Haastattelu

”Olemme Korvatunturi-korporaation päämajassa. Saamme haastatella itseään Joulupukkia.”

Joulupukki istui kiikkustuolissaan.

”Onkos toimittaja ollut kiltisti?”

Toimittajan äänensävy terävöityi.

”Olen, mutta onko pukki?”

Joulupukki ei enää myhäillyt.

”Mitä tarkoitat?”

Televisiokuvaan ilmestyi pajan piha. Meneillään oli suurmielenosoitus. Punaisiin mellakkavarausteisiin puetut poliisitontut pitivät väkijoukkoa aisoissa kilvin, pampuin ja kovapaineisin vesiruiskuin. Lähellä kameraa hoivattiin tonttua, jonka likomärät vaatteet alkoivat jäätyä.

”Lähteittemme mukaan Korvatunturi-korporaatio käyttää orjatyövoimaa. Keikkatontut painavat joulukuussa ympäripyöreää päivää vailla lepoa, ja työsuhteet päätetään heti joulun jälkeen. Valittajia rangaistaan ankarasti.”

Joulupukki nousi ja osoitti ovea.

”Ulos täältä! Jos esitätte tämän televisiossa, saatte katua. Juristimme ottavat yhteyttä! Ja turha odottaa joulupaketeista mitään muuta kuin risuja.”

Viikonpäiväpalvelu

”Viikonpäiväpalvelu, kuinka voin auttaa?”

”Päivässäni on vikaa! Heräsin kurkkukipuisena, ja päätäkin särkee.”

”Tällainen on täysin normaalia päivittäistä vaihtelua.”

”Espooseen odottamani postipaketti oli lajiteltu Inariin.”

”Ikävä kyllä Postin virheet eivät ole meidän vastuullamme.”

”On tässä muutakin. Biojäteämpäristä hajosi kahva rappukäytävässä, jouduin pesemään lattian. Tuli samalla pyyhittyä myös hissi, johon naapurin koira oli pissannut. Kuopuksen opelta tuli viesti, että olin missannut sovitun keskustelun, vaikka se vielä eilen oli kalenterissa ensi viikolle…”

”Olette oikeassa, torstaipäivien ei kuuluisi… Näenkin järjestelmästä, että teille on jaettu vahingossa ylimääräinen maanantai. Siirrän jakeluvirheisen torstain ensi maanantainne tilalle. Tälle päivälle suosittelen vetäytymistä petiin peiton alle. Huomenna on vuorenvarmasti perjantai!”